Ihan kuin elämässä ei olisi ilmankin tarpeeksi tekemistä, viime aikoina olen haaveillut blogikirjoittamisen aloittamista. Tai no, oikeastaan jatkamista – jonkunlainen blogi minulla joskus on ollut. Pitkään päivittämättömänä ja hyvin sekavasisältöisenä se jää nyt kuitenkin vain eräänlaiseksi päiväkirjaksi sellaisenaan olemaan.
Tällä hetkellä arjen vankin sisältö löytyy eläväisistä kaksosistamme, Neitinäpsästä ja Äijänkäpykästä. Heille on kertynyt elämänkokemusta jo lähes kahden ja puolen vuoden ajalta. He kasvavat, kehittyvät ja oppivat valtavalla vauhdilla – ja opettavat samalla meitä, ympärillään olevia aikuisia. Arkea heidän kanssaan tarkastelen kristillisellä vakaumuksella sävytetyin silmälasein.
Itselläni on elämää takana jo jonkin verran yli neljänkymmenen vuoden verran, joista avioliittoa Ukon kanssa saman verran yli kymmenen. Työskentelen lasten ja nuorten kanssa ja opiskelen työn ohessa. Perheeseemme kuuluu lisäksi kaksi koiraa, viisi kissaa, poni, aasi, kolme vuohta ja yksi iguaani. Metsän keskelle rakennettu tupamme seisoo vakaana etelärinteessä ja pihassamme on aina vähän lämpimämpää kuin muualla.
Elämä ei kuitenkaan ole aina pelkkää auringonpaistetta. Pilviä ja virkistäviä sateitakin mahtuu elämän kirjoon. Myrskyiltäkään ei ole vältytty. Näistä ilmastonvaihteluista, heränneistä ajatuksista ja itseäni koskettaneista kokemuksista haluaisin tässä blogissa jakaa. Kiva, jos jaksat lukea. Vielä mukavampaa, jos jaksat kommentoida. Kaikista hienointa on, jos jotakin vielä jää sinulle elämän evääksi.